sadonkorjuu: Kesäinen Kuopio

Lämmin, hiostava ja lempeä kesäpäivä. Palasin keskiviikko-aamuna omaan pieneen yksiööni, kaupungin vilskeen keskelle. (Onneksi matkaa keskustaan on kuitenkin muutama kilometri joten sitä suurinta hulinaa minun ei tarvitse ihan joka päivä kokea) Päätettiin yhteistuumin tyttöjen kanssa kierrellä Kuopion eri nähtävyyksiä ja kulttuuripaikkoja, nyt kun minulla oli autokin käytössä. Hassua on se, että vaikka kaupungissa on tullut asuttua jo pitkään, en ole kuitenkaan paljoa sen tarjontaan tutustunut. Tuntuu, että valitsen aina ne samat kadut mennessäni kouluun, samat reitit kun menen harrastusten pariin ja samat paikat missä käyn esimerkiksi ostoksilla tai lenkillä. Oli ihanan virkistävää nähdä jotain uutta ja tulipas useasti sanottua "miksi minä en ole aikaisemmin huomannut tätäkään katua ja taloa?"

Huomasin muutama päivä sitten että VB-valokuvakeskuksessa on uusi kesänäyttely. Mentiin sitten porukalla käymään siellä, pakko myöntää että en edes tiennyt missäpäin kaupunkia keskus sijaitsee! Lopulta se kuitenkin löytyi helposti. Valokuvakeskuksessa on siis esillä Henri Cartier-Bressonin tuotantoa 30-luvulta. Aivan mielettömän hieno näyttely, tykkään todella paljon mustavalkokuvista joten työt kyllä miellyttivät silmää.

Kulttuurimatka jatkuu. Pikku Pietarin torikujalla kierreltiin ja ihasteltiin mm. käsintehtyjä koruja. Täältä sai myös todella hyvää mustikkarahkapiirakkaa, nam. (Tämän tytön dieetit taisi taas saada ison kolauksen...)

Käväistiin myös Puijolla katsomassa miltä se kaupunki oikein näyttääkään korkealta. Bongattiin monta tuttua paikkaa ja löytyi lopulta kerrostalokin, missä asun. Tosin talo näkyi niin pienenä että ei sitä meinannut edes erottaa mäntyjen keskeltä. Maisemia katsellessa tuli todettua että kyllä tämä kaupunki on kaunis!

Kaupungilla löytyi paljon uusia, ihania paikkoja. Olen ihan hulluna vanhoihin (erityisesti hylättyihin) taloihin ja jos olen muistanut ottaa kameran mukaani, taatusti jään pitkäksikin toviksi kuvailemaan yksityiskohtia.