UK

Takana aivan mahtavat viisi päivää Englannissa. Häät olivat todella upeat ja ylitti odotukset aivan täydellisesti. Aurinko nousi joka aamu aikaisin lämmittämään ja illalla sen painuessa nummien taakse oli aikaa istua ulkona ja ihailla maisemia.

Lontoo oli hektinen ja värikäs kaupunki. Mutta kuitenkin sellainen, jossa viihdyn erittäin hyvin. Olin kaupungissa neljättä kertaa ja asuin jälleen Paddingtonissa. (Tykkään ihan hurjasti tuosta alueesta!) Aikaa ei ollut paljoa joten ostettiin matkaliput metroa varten ja kierreltiin lähinnä kauppoja Oxford Streetillä ja Bond Streetillä sekä Notting Hill/Paddington - alueella. Piipahdettiin myös moikkaamassa Big Beniä ja istahdettiin Hyde Parkiin lounaalle.

Paddingtonin asemalta hypättiin junaan joka kiiruhti kohti Tivertonia. Aluksi tarkoitus oli mennä Exeteriin mutta suunnitelmiin tulikin muutoksia ja pääteasema oli näin pieni englantilainen maalaiskylä. Junamatkalla ihailin ikkunoista maisemia, lampaita näkyi lähes jokaisella pellolla. Ystäväni Leah perheineen oli asemalla odottamassa meitä ja niinpä ajeltiin kohti Cullomptonia jossa hän asuu.







Illalla istuskeltiin ulkosalla puutarhassa (koirat temmelsivät ympärillä) ja syötiin hyvin. Brittipubitkin tulivat tutuiksi. (Leahin naapurit olivat muuten aivan ihania, toivat meille jokaisena päivänä kaikkea ihanaa teen seuraksi; skonsseja, omenapiirakkaa jne. Ah!) Teetä tuli kyllä juotua ihan hurjasti, se vaihde on näyttänyt jäävän myös täällä Suomessa päälle, teehammasta kolottaa taas...

Perjantaina koristeltiin kirkko ja hääjuhlille tarkoitettu paikka. Häät olivat lauantaina ja sää todellakin suosi meitä - aurinkoa ja lämpöä riitti. Kirkko oli melko pieni mutta kuitenkin erittäin nätti ja idyllinen. Se sijaitsi pienellä kukkulalla, kauniilla paikalla. Juhlinta kirkon jälkeen tapahtui laajalla puutarha-alueella.







Puutarha-alue oli täydellinen juhlille. Alueelta löytyi pieniä lampia, puroja, erilaisia eläimiä (joutsenia, riikinkukkoja, sorsia, koiria, kissoja, lampaita...) ja näkymät nummille olivat mahtavat! Juhlissa syötiin, juotiin, tanssittiin ja pidettiin hauskaa yöhön asti. Kerroin koko päivän ajan vieraille Suomesta, kysymyksiä mm. Kuopiosta ja lumesta riitti.



Kaunis morsian ja komea aviomies! Tätä perhettä tulee taas iso ikävä.

Häät olivat kokonaisuudessaan mahtavat ja tutustuin siellä uusiin, mukaviin ihmisiin. Meille taitaa olla tulossa ensi kesänä aikamoinen joukko englantilaisia kylään! Olen pienestä tytöstä lähtien rakastanut englantilaista maaseutua sekä kulttuuria ja tämä reissu taas vahvisti ajatuksia Britteihin muuttamisesta. Maybe someday. Äitini vitsaili että pystyy hyvin näkemään minut asumassa omassa talossa, pienessä maalaiskylässä nummien lähettyvillä. Minulla olisi muutama lammas paimentamassa talon läheisyydessä, kissa juoksentelemassa ulkona ja noh, kai sen miehenkin voisi talouteen huolia!

Ai niin ja pssst. Minullahan oli ennen täysin vaaleat hiukset...

...päätin kuitenkin räväyttää ja vaihdoin totaalisesti hiusväriä. Minulla ei ole ollut tummaa tukkaa vuosiin ja vaihtelu virkistää - joten nyt tämä neito on ruskeahiuksinen. Tai no, itseasiassa nämä ovat punertavat, kesän tuomat pisamat korostuu varsin hyvin nyt. Kuvia hiuksista tulossa jossain vaiheessa kesää, kunhan vain ehdin leikkiä kameran kanssa.

Lomatunnelmia

Vihaan pakkaamista.

Viime viikolla kävin etsimässä käsiini vanhasta talostamme ison, mustan matkalaukun. Sijoitin sen jo valmiiksi ahtaaseen huoneeseeni jotta aloitan varmasti oikeiden ja lomaan sopivien vaatteiden valitsemisen ajoissa. Että ei taas iske se kuuluisa stressi ja mahdoton kiire. (Viime keväänä Latviaan lähtiessäni sain matkalaukun lähtövalmiiksi juuri ennen lentokentälle lähtöä!) Tänä aamuna herätessäni katsoin tyhjää ja koskematonta laukkua joka lojui lattialla. Jaahas, tälle naiselle taitaa kuitenkin tulla harmaita hiuksia.

Olen siis lähdössä Englantiin yhdistetylle kaupunki - ja maaseutulomalle.  Reissuun  lähdetään koska rakas ystäväni menee naimisiin ja olen hänen kaasonsa. Tänään päivällä lennetään (äitini lähtee matkaseuraksi) kohti Lontoon hulinaa. Kaupunkia emme kuitenkaan ehdi ihastella kuin päivän, torstaina päivällä nimittäin hyppäämme junaan kohti eteläistä Englantia ja tarkemmin ottaen Exeteriä. Lauantaina on sitten vuorossa häät.  Ja isot häät ovatkin, vieraita on tulossa todella paljon! (Minua ei vielä jännitä, mutta uskon että viimeistään perjantaina on perhosia vatsa täynnä)  Maanantai-iltana lähtee paluulento kotia kohti joten meillä on neljä päivää aikaa ihastella ja kierrellä paikkoja. On kyllä ihanaa päästä  myös puhumaan englantia pitkästä aikaa, muistuukohan kaikki tarvittavat sanat taas mieleen?

On ihmeellistä miten viime aikoina olen uppoutunut entistä enemmän suomalaisen musiikin pariin.  En oikein tiedä mistä tämä innostus on tullut, jossain vaiheessa kun kotimainen tuotanto oli minulta pitkään unohduksissa. Olen viettänyt useita tunteja hienojen levyjen parissa, ihmetellyt monien kappaleiden neroja sanoituksia ja ihastellut pitkästä aikaa miten hienolta suomen kieli kuulostaakaan. Lahjakkaiden ihmisten laulamana.   Levylaukun sisältä löytyy mm. Lapkon A New Bohemia,  Tehosekoitinta ja Olavi Uusivirtaa sekä Herra Ylpön & Ihmisten uusin albumi. (Näistä olen saanut hyvin paljon inspiraatiota piirtämiseen ja maalaamiseen!) Itseasiassa levyt lähtevät myös mukaani maailmalle ja uskonkin että  juurikin siellä, kaukana kotoa, ne kuulostavat erityisen kauniilta. 

Kesäinen Kuopio

Lämmin, hiostava ja lempeä kesäpäivä. Palasin keskiviikko-aamuna omaan pieneen yksiööni, kaupungin vilskeen keskelle. (Onneksi matkaa keskustaan on kuitenkin muutama kilometri joten sitä suurinta hulinaa minun ei tarvitse ihan joka päivä kokea) Päätettiin yhteistuumin tyttöjen kanssa kierrellä Kuopion eri nähtävyyksiä ja kulttuuripaikkoja, nyt kun minulla oli autokin käytössä. Hassua on se, että vaikka kaupungissa on tullut asuttua jo pitkään, en ole kuitenkaan paljoa sen tarjontaan tutustunut. Tuntuu, että valitsen aina ne samat kadut mennessäni kouluun, samat reitit kun menen harrastusten pariin ja samat paikat missä käyn esimerkiksi ostoksilla tai lenkillä. Oli ihanan virkistävää nähdä jotain uutta ja tulipas useasti sanottua "miksi minä en ole aikaisemmin huomannut tätäkään katua ja taloa?"

Huomasin muutama päivä sitten että VB-valokuvakeskuksessa on uusi kesänäyttely. Mentiin sitten porukalla käymään siellä, pakko myöntää että en edes tiennyt missäpäin kaupunkia keskus sijaitsee! Lopulta se kuitenkin löytyi helposti. Valokuvakeskuksessa on siis esillä Henri Cartier-Bressonin tuotantoa 30-luvulta. Aivan mielettömän hieno näyttely, tykkään todella paljon mustavalkokuvista joten työt kyllä miellyttivät silmää.

Kulttuurimatka jatkuu. Pikku Pietarin torikujalla kierreltiin ja ihasteltiin mm. käsintehtyjä koruja. Täältä sai myös todella hyvää mustikkarahkapiirakkaa, nam. (Tämän tytön dieetit taisi taas saada ison kolauksen...)

Käväistiin myös Puijolla katsomassa miltä se kaupunki oikein näyttääkään korkealta. Bongattiin monta tuttua paikkaa ja löytyi lopulta kerrostalokin, missä asun. Tosin talo näkyi niin pienenä että ei sitä meinannut edes erottaa mäntyjen keskeltä. Maisemia katsellessa tuli todettua että kyllä tämä kaupunki on kaunis!

Kaupungilla löytyi paljon uusia, ihania paikkoja. Olen ihan hulluna vanhoihin (erityisesti hylättyihin) taloihin ja jos olen muistanut ottaa kameran mukaani, taatusti jään pitkäksikin toviksi kuvailemaan yksityiskohtia.

Jään aina useasti lukemaan näitä katupylväisiin liimattuja mainoksia...

Tuomiokirkon ympärillä on niin kauniita kukkia ja puita!

Niin sitä vaan löytää kun joskus poikkeaa siltä totutulta polulta ja kävelee uusia katuja pitkin, avoimin mielin. Ei ikinä tiedä mitä tulee vastaan!

Koti

Istuskelin eilen illalla takapihalla ja pidin käsissäni kirjoja mitkä lainasin kirjastolta. Kello oli iltaseitsemän ja aurinko paistoi vielä aivan ihanasti. Kuuntelin siinä samalla luonnon ääniä, erotin hyvin pääskyset ja kaukaa lentävät joutsenet. Kävi vieressäni lyhyellä vierailulla myös useita varpusia. Viime vuosina olen tajunnut miten tärkeitä tällaiset hetket ovatkaan. Hetket, jolloin ei ole kiire. Hetket, jolloin mukana ei ole puhelinta eikä kelloa. Hetket, jolloin aika ei ole kiusana. Kun miettii kulunutta vuotta, joudun myöntämään kuinka paljon kiirettä ja stressiä siihen on sisältynytkään. Milloin on kiire kouluun, milloin töihin. On vielä ehdittävä illan päätteeksi salille - pitikös sitä tehdä vielä kirjallisia töitä? Missä välissä sitä ehtii käydä edes suihkussa? Jatkuvaa kamppailua aikaa vastaan.
Hetket itselle ovat äärimmäisen tärkeitä. Henkilökohtaisesti saan parhaiten nollattua arjen kun lähden luontoon kameran kanssa. Myös musiikki on samanlainen, rentouttava tekijä.

Hurahdin taas täysin runoihin. Kävin lainaamassa kirjastolta A.W Yrjänän ja Tommy Tabermannin teoksia. Löysin kirppikseltä myös Tuula Levon kirjoittaman kirjan nimeltä kaksi nuoruutta. Tällä hetkellä luen ahkerasti James Deanin elämänkertaa mikä vaikuttaa ihan hurjan mielenkiintoiselta! (Pääsen myös pitkästä aikaa treenaamaan soittotaitojani, löysin aivan mahtavan nuottikirjan, palan halusta soittaa mm. Kings of Leonin kappaleita...)

Vietin sunnuntaina leffapäivää. Katsoin Trainspottingin, Deadmilen ja Numero 23:sen. Trainspotting oli niin hyvä, juuri sellainen mitä odotinkin. (Ja näkyipä paljon tuttuja maisemiakin, Edinburgh on rock!) Nuo kaksi muuta kyllä oli jotain niin kamalaa, taisinpa vuokrata ne vaan kannen perusteella...

Toissapäivänä innostuin taas kokkailemaan. (Näitä inspiraatioita on erittäin harvassa, joskus rakastan ruoanlaittoa, toisina päivinä taas elän vaan puurolla) Tein nokkoskeittoa mikä oli aivan hurjan hyvää. Laitoin joukkoon myös ruohosipulia (omalta kasvimaalta) ja koristeeksi persiljaa. Jälkkäriksi oli sitten rahkaa, kaurahiutaleita, mustikoita ja banaania sisältävä herkku. Nam!

Olen viettänyt aurinkoisia päiviä nyt täällä maalla ja käynyt paljon kuvailemassa luonnossa. Meidän kotipiha on kyllä ehkä maailman kaunein! Koivut ympäröi tietä punaisen omakotitalon luokse, pihlajat kukkivat ja valkoinen tuomi tuo ihania muistoja lapsuuden lämpimistä kesistä.