Syyskuun viimeisen viikonlopun aikana tuli nähtyä niin sadetta kuin ihana aurinkokin. Lauantai menikin lähinnä sisätiloissa - vettä satoi melkeinpä kaatamalla. Sade hellitti vasta myöhään illalla joten päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja väkersin koulutehtäviä koko päivän. Tuli kyllä hyvä mieli, olen yleensä niin laiska opiskeluun liittyvien asioiden suhteen että lauantain ahkeroinnit tulivat positiivisena yllätyksenä itsellenikin. (Olen huomannut että saan itsestäni sen parhaimman tehon irti kun teen tehtäviä viime tipassa...)
Tänään puolestaan aurinko paistoi jo aikaisesta aamusta lähtien. Vetäisin takin päälle, pipon päähän sekä laitoin punaiset kumisaappaat jalkaan ja lähdin kohti kodin lähellä sijaitsevaa järveä. Bongasin siellä taas tutun joutsenpariskunnan joka viettää paljon aikaansa kyseisen vesistön lähellä. Ehkäpä näen äänekästä herra ja rouva laulujoutsenta vielä ensi viikonloppunakin - elleivät ne lähde muuttolennolle lämpimään. Tuntui että ihana sää ja ruskan eri värit tulivat heti aamuherätyksestä lähtien minunkin ajatuksiin ja olemukseen. Kyllä aurinko aina sateen voittaa!
Tänään puolestaan aurinko paistoi jo aikaisesta aamusta lähtien. Vetäisin takin päälle, pipon päähän sekä laitoin punaiset kumisaappaat jalkaan ja lähdin kohti kodin lähellä sijaitsevaa järveä. Bongasin siellä taas tutun joutsenpariskunnan joka viettää paljon aikaansa kyseisen vesistön lähellä. Ehkäpä näen äänekästä herra ja rouva laulujoutsenta vielä ensi viikonloppunakin - elleivät ne lähde muuttolennolle lämpimään. Tuntui että ihana sää ja ruskan eri värit tulivat heti aamuherätyksestä lähtien minunkin ajatuksiin ja olemukseen. Kyllä aurinko aina sateen voittaa!



Tyrnimarjat ovat kyllä vähän liian kirpeitä tämän tytön makuun mutta kyllä niitä tulee silloin tällöin pensaasta syötyä. Varsinaisia C-vitamiinipommeja ne ainakin ovat.

Viime vuosina olen oppinut syömään puolukoita (ennen inhosin niitä) ja niistä kyllä tulikin ihan hurjan hyvää marjapiirakkaa.
