Keittiön ikkunan lämpömittari kertoo että ulkona on erittäin kuuma. Pienet mustat numerot mittarin näytöllä näyttävät yli kolmekymmentä astetta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta erittäin hiostavasti. Käy pieni tuulenvire mikä helpottaa oloa - aina hetkellisesti. Olen viettänyt kesäistä sunnuntaipäivää nauttien lämmöstä ja auringosta. Otin aamulla mukaani kirjan ja ison vesipullon ja suuntasin ulos. Saan tästä säästä käsittämättömän paljon energiaa - tosin jos unohdun liian pitkäksi aikaa aurinkoon saan palkkioksi päänsäryn ja palaneen ihon. Mutta kesä piristää ja saa minut hymyilemään. Suuresti.
Kuuntelen pitkästä aikaa Massive Attackia. Tämä sopii hyvin tähän päivään. On rauhallinen ja hyvä olo. Eikä ole kiire mihinkään. Aloitin myös lukemaan uutta kirjaa mikä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Punatakkinen tyttö kertoo pienen tytön elämästä, juutalaisvainoista, keskitysleireistä ja 1940 - luvun Puolasta. Historia on aina kiinnostanut minua paljon ja erityisesti tykkään lukea kirjoja, jotka sijoittuvat ensimmäisen ja toisen maailmansodan maisemaan.
Kirjoitin tänä aamuna sanoja sanojen perään viimeiselle sivulle punakantiseen päiväkirjaani. Päiväkirjaan, joka on kulkenut mukanani nyt yli 7 vuotta. Tuntuipas ihmeelliseltä lukea vanhoja tekstejä, osa kirjoituksista oli niin ahdistavia etten ikinä haluaisi palata noihin elämäntilanteisiin. Mutta yhtäkään päivää en vaihtaisi pois. Täytyy ensi viikolla yrittää löytää uusi ja mahdollisimman paksu kirja johon saan kirjoittaa päivän tunnelmia ja omia ajatuksia.
Iltapäivällä tein ruoaksi keittoa, johon laitoin kesäkurpitsaa, tomaattia ja sipulia. Mausteeksi ripaus mustapippuria. Oli ehkä hieman liian tulisen makuista hellepäivään mutta älyttömän hyvää tuosta kuitenkin tuli. Pikkuveli (joka muuten täytti pari päivää sitten 20 vuotta, miten nämä vuodet vierivät näin nopeasti?) taikoi jälkkäriksi vohveleita joita söin mansikoiden ja vaniljarahkan kanssa. Nam!
Ruskeat hiukseni ovat muuten saaneet runsaasti raitoja viime päivinä. Tästä syytän aurinkoa ja ulkona liikkumista. Mutta ei tämä tukka näytä huonolta nytkään!
Taidan aloittaa pakkaamisen ja kadota sen jälkeen hetkeksi saunaan. Tulin piipahtamaan tänne maalle päiväksi ja huomenna on taas paluu arkeen kaupungissa. Töissä on ollut mukavaa mutta en taida ikinä tottua heräämään aamulla puoli viideltä. Erittäin aamu-unisena ihmisenä nuo herätykset ovat tuskaa. Tosin, kyllä se siitä aina iloksi muuttuu kunhan pääsee työntouhuun - kiva duuni ja työkaverit ovat se juttu mikä tekee aikaisista aamuista edes hieman siedettävämmät.
